http://www.gfis.net/ Most recently published forest-related information fi Wed, 08 Sep 2010 11:14:00 GMT 2010-09-08T11:14:00Z fi http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp161.htm Tähän ”Suojelualueet ja maaseudun elinvoimaisuus” -tutkimushankkeen loppuraporttiin on koottu eri osahankkeiden keskeisiä tuloksia ja tehty johtopäätöksiä niitä yhdistämällä. Hanke oli osa Metsien monimuotoisuuden turvaamisen keinot ja yhteiskunnalliset vaikutukset -ohjelmaa. Sen tavoitteena oli yhtäältä tarkastella kansallispuistokävijöiden muodostamaan matkailijavirtaan vaikuttavia tekijöitä sekä matkailijoiden kiinnostusta matkailupalveluihin. Toisaalta tavoitteena oli tutkia, miten yrittäjät, maaseudun asukkaat sekä muut maaseudun toimijat kansallispuistojen lähialueilla ovat vastanneet matkailupalvelujen kysyntään. Tavoitteena oli identifioida myös keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat matkailupalveluyrittäjyyden kehittymiseen eri alueilla. Tutkimuksessa oli mukana kolme kansallispuistoa: Linnansaaren, Seitsemisen ja Repoveden kansallispuistot. Sekä asukkaat, yrittäjät että päätöksentekijät tutkimusalueilla suhtautuvat kansallispuistoihin ja kansallispuistomatkailuun hyvin myötämielisesti. Kansallispuistostatus lisää matkailua ja luo sijaintipaikkakunnalle uutta imagoa, josta paikkakunta hyötyy. Matkailupalveluille olisi kysyntää nykyistä tarjontaa enemmän kaikkien tutkimuksen kansallispuistojen lähialueilla. Tulosten mukaan matkailupalveluiden kehittyminen näyttää kuitenkin olevan aikaa vievä prosessi ja vuosien kehittymisen tulos. Viidenkymmenen vuoden ikäisen Linnansaaren kansallispuiston lähialueen matkailupalvelut vastaavat kysyntää huomattavasti paremmin kuin tutkimuksen nuorimman, Repoveden kansallispuiston lähialueen palvelut. Linnansaaren alueella kansallispuistomatkailijoiden keskimääräinen rahankäyttö käyntikertaa kohti (108 €) on ollut melkein viisinkertainen verrattuna Repoveden kansallispuistovierailijoiden rahankäyttöön ja kolminkertainen verrattuna Seitsemisen kansallispuiston kävijöiden keskimääräiseen rahankäyttöön. Linnansaaren kävijät ovat myös tyytyväisimpiä palvelujen tasoon. Yrittäjyys Linnansaaren kansallispuiston alueella oli sekä laadullisesti että määrällisesti vertailualueiden kehittyneintä ja palvelujen tarjonta vastasi parhaiten palvelujen kysyntää. Yrittäjät olivat tietoisia palvelujen kysynnästä ja omien resurssien riittävyydestä. Linnansaaren alueellakin voitaisiin tarjontaa lisätä, mutta erityisesti sitä voitaisiin nykyistä enemmän räätälöidä eri matkailijasegmenteille. Repoveden kansallispuiston lähialueella matkailupalvelujen tarjonta ei läheskään vastannut kysyntää ja yritystoiminta alueella oli vielä heikosti kehittynyttä. Seitsemisen kansallispuisto sijoittui Linnansaaren ja Repoveden kansallispuistojen välimaastoon sekä kävijöiden ilmaisemien matkailupalvelujen riittävyyden että myös matkailupalveluja tarjoavien yritysten lukumäärien suhteen. Repoveden alueen yrittäjien yleinen satisfioiva asenne estää ongelmien havaitsemisen. Jotta yrittäjyyden taso ja matkailijoille tarjottavat palvelut vastaisivat kysyntää myös nuorilla matkailualueilla, täytyy tukitoimien kohdentamista ja yritysten kehittämistä näillä alueilla nopeuttaa. Tutkimushankkeen tulosten perusteella kansallispuistoihin perustuvan elinvoimaisen matkailuelinkeinon luominen ja ylläpitäminen voi onnistua, jos kansallispuistomatkailua kehitetään yhdessä muun matkailun kanssa. Tämä voisi tapahtua luomalla alueita, joilla on useita matkailullisia vetovoimatekijöitä, joista kansallispuisto on keskeinen. Linnansaaren kansallispuisto on esimerkki tämänkaltaisesta kehityksestä, sillä matkailijat siellä ovat tyypillisesti monikohdematkailijoita eli seudulla on useita matkailukohteita. Repovesi on esimerkki siitä, että matkailun hyödyt voivat jäädä vähäisiksi huolimatta suurista kävijämääristä, kun kansallispuistoa ei ole liitetty osaksi seudun muuta matkailutarjontaa. Wed, 08 Sep 2010 07:00:00 GMT http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp161.htm Finnish Forest Research Institute (Metla) 2010-09-08T07:00:00Z http://www.metla.fi/rss/rss20-julkaisut10.xml http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp165.htm Selvityksen tavoitteena on kuvata kuinka maisema-arvoja tuotetaan metsätalouden ja metsänkäsittelyn prosesseissa sekä antaa kehittämisehdotuksia siitä kuinka maisema voitaisiin nykyistä paremmin ottaa huomioon metsätaloudessa. Selvitys koskee metsätalouskäytössä olevia alueita. Selvityksessä tarkastellaan metsämaiseman roolia lainsäädännössä, kaavoituksessa, ryhmäsertifioinnissa ja metsäohjelmissa. Raportissa kuvataan miten maisema otetaan huomioon metsänhoidon suosituksissa ja ohjeistossa, metsä- ja leimikonsuunnittelussa, puunkorjuussa sekä puunkorjuun laadun arvioinnissa. Selvityksessä tarkastellaan maisemanhoidon kustannuksia, maisemaan liittyviä sopimus- ja korvauskäytäntöjä sekä maisemanhoidon koulutusta metsäsektorilla. Lisäksi annetaan esimerkkejä maisemasuunnittelun ja -hoidon käytännöistä muissa maissa. Maisema- ja virkistysarvojen määrittämisessä metsän käyttäjien näkemykset ovat tärkeitä, ja siksi selvityksessä kootaan tietoa metsämaisema-arvostustutkimusten tuloksista sekä metsänomistajien suhtautumisesta maisemanhoitoon. Lisäksi tarkastellaan menetelmiä, joilla maisema-arvot voidaan liittää metsäsuunnitteluun. Lopuksi esitetään tutkimus- ja kehittämisehdotuksia siitä miten maisemanhoitoa voitaisiin edistää ja metsämaiseman laatua parantaa. Thu, 02 Sep 2010 07:00:00 GMT http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp165.htm Finnish Forest Research Institute (Metla) 2010-09-02T07:00:00Z http://www.metla.fi/rss/rss20-julkaisut10.xml http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp169.htm Raportissa selvitetään Kolin Master Planin ja Kolin ja Hattusaaren paikallisen metsäohjelman vaikutuspiirissä olevien ihmisten kokemuksia ja näkemykisiä näiden kehittämisohjelmien tarpeellisuudesta, hyväksyttävyydestä ja hyödyntämisestä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla. Haastatteluihin saatujen vastausten perusteella pyrittiin ymmärtämään ja sitä kautta kehittämään ohjelmien valmisteluprosesseja. Suurin osa vastaajista piti molempien ohjelmien laatimista tarpeellisena Kolin alueelle. Master Planin ja paikallisen metsäohjelman valmisteluvaiheita pidettiin tärkeinä ja ohjelmissa määritellyt tavoitteet alueen kehittämisestä vastasivat hyvin haastateltujen näkemyksiä. Tärkeimpinä asioina pidettiin alueen peruspalveluiden ylläpitoa ja alueen asukkaiden toimeentulon turvaamista. Ohjelmien tavoitteiden määrittelyssä oli onnistuttu hyvin; monet vastaajat uskoivat, että suurin osa Master Planissa ja paikallisessa metsäohjelmassa mainituista tavoitteista toteutetaan tulevaisuudessa. Joidenkin vastaajien mielestä Master Planin olisi pitänyt olla nykyistä kokonaisvaltasempi suunnitelma, jossa on otettu paremmin huomioon esimerkiksi luontoarvot. Vastausten mukaan Master Plania voitaisiin hyödyntää kannustimena ja markkinointikeinona matkailijoille ja yrittäjille. Sen avulla voitaisiin lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja verkostoitumista. Ohjelman pitäisi edistää myös maankäytön suunnittelua. Paikallisen metsäohjelman arvioitiin edistävän metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamista. Sen avulla voidaan aktivoida paikallisen toimijoita totetuttamaan ohjelmaan kirjattuja tavoitteita ja sitä voidaan käyttää perusteludokumenttina toteutettaessa näitä tavoitteita. Molempia dokumentteja katsottiin voitavan hyödyntää haettaessa rahoitusta niissä mainittuihin paikallistason hankkeisiin. Ohjelmien laatimisesta saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää laadittaessa muita vastaavia ohjelmia ja ohjelmaraportteja taustalla muita suunnitelmia laadittaessa.Tärkeimpinä toimenpiteiden toteuttajina pidettiin Master Planin osalta alueelle jo olevia suuria toimijoita (Lieksan kaupunki, Pohjois-Karjalan Osuuskauppa, Metsähallitus) ja paikallisen metsäohjelman osalta metsänomistajia ja metsäorganisaatioita. Fri, 27 Aug 2010 07:00:00 GMT http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp169.htm Finnish Forest Research Institute (Metla) 2010-08-27T07:00:00Z http://www.metla.fi/rss/rss20-julkaisut10.xml http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp155.htm Tässä katsauksessa tarkastellaan Venäjän metsäsektoriin liittyvien tullipoliittisten toimenpiteiden vaikutusta Suomen ja Venäjän väliseen metsäsektorin kauppaan vuosina 2002-2009. Venäjän metsäpolitiikan tavoitteena on monipuolistaa metsäteollisuuden tuotantoa ja modernisoida maan metsäsektoria. Venäjän poliittinen johto on arvioinut raakapuun kiihtyvän maastaviennin olevan tämän tavoitteen vastaista. Venäjä onkin pyrkinyt tekemään raakapuun viennin kannattamattomaksi asettamalla raakapuulle asteittain kohoavat vientitullit. Vientitullien oli määrä kohota vuoden 2009 alussa 50 euroon kuutiometriltä lähes kaikkien puutavaralajien osalta. Venäjän hallitus on vuoden loppuun ajoittuvilla päätöksillään lykännyt jo kaksi kertaa vientitullien korotusta vuodella eteenpäin. Viimeisin lykkäyspäätös tehtiin vuoden 2009 lopussa ja sillä vientitullien korotus siirrettiin alkavaksi vuoden 2011 alusta alkaen. Venäjän viranomaiset ovat myös muilla toimillaan pyrkineet rajoittamaan puun vientiä. Puun vientiä haittaavia toimenpiteitä ovat olleet muun muassa puutavaran tulliselvityspaikkojen vähentäminen, vaikeudet kasvinterveystodistusten saannissa sekä puutavaran läpimitan mukainen lajitteluvaatimus. Toisaalta Venäjän tavoitetta saada investointeja metsäteollisuuteen tuetaan maahan tuotavien investointihyödykkeiden edullisella tullikohtelulla. Suomalaiset metsäteollisuuden laitetoimittajat ovat kasvattaneet toimituksiaan Venäjälle, ja metsäteollisuuden laitetoimitusten vuotuinen arvo on kasvanut kymmeniin miljooniin euroihin. Metsäteollisuuden käyttöön tarkoitetut koneet ja laitteet ovat pääosin tullittomia Venäjällä. Metsäkoneissa Venäjän tuontitullitaso vaihtelee viidestä (hakkuukoneet) 25 prosenttiin (kuormatraktorit) sen mukaan onko laitteilla vastaavaa kotimaista tuotantoa, jota halutaan suojata. Muutamien keskeisten tuoteryhmien kaupan kehityksen tarkastelu osoittaa, että pyöreän puun tuonnin (tullinimike 4403) vähenemisen kanssa samanaikaisesti on kasvanut hakkeen, purun ym. puupohjaisten tuotteiden (tullinimike 4401) tuonti. Vuoden 2009 alusta alkaen muiden puupohjaisten puuraaka-aineiden (4401) tuonnin määrä kasvoi ensimmäistä kertaa suuremmaksi kuin pyöreän puun (4403) tuonti. Viennissä sekä metsäteollisuustuotteiden (paperi, puuovet ja -ikkunat, puutalot) että puunkorjuun ja metsäteollisuuden koneiden ja laitteiden vienti kasvoi aina vuoden 2008 lopun talouden taantumaan saakka. Wed, 25 Aug 2010 07:00:00 GMT http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp155.htm Finnish Forest Research Institute (Metla) 2010-08-25T07:00:00Z http://www.metla.fi/rss/rss20-julkaisut10.xml http://www.tapio.fi/julkaisu?id=17554806 Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen esittelee suositeltavat energiapuun korjuumenetelmät nuorissa metsissä ja uudistushakkuualoilla. Suosituksissa kuvataan myös energiapuun kasvatusmalli männiköille. Suositusten lähtökohtana on kannattava ja kestävä metsätalous. Yksi keino hillitä ilmastonmuutosta on korvata fossiiliset polttoaineet energiapuulla. Suositukset tuo esiin metsäenergian ilmastohyötyjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Lisäksi suositellaan korjuun ja kasvatuksen toimenpiteitä, joilla ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Uusiutuvan energian velvoitepaketin tavoitteena on lisätä puun energiakäyttöä merkittävästi. Metsähakkeen vuotuiseksi käyttötavoitteeksi on asetettu 13,5 miljoonaa kiintokuutiometriä vuonna 2020, eli vuotuinen lisäystavoite on lähes miljoona kiintokuutiometriä energiapuuta. Suosituksissa esitellään toimintatavat, jotka mahdollistavat tavoitteen toteuttamisen kestävästi. Tarkistetuissa suosituksissa on otettu huomioon uusimmat tutkimustulokset ja käytännön kokemukset. Niiden laadinnassa ovat olleet mukana kaikki merkittävät alan toimijat sekä laaja joukko tutkijoita ja käytännön ammattilaisia. Suosituksia on havainnollistettu runsaalla kuvituksella. Piirroksia ja valokuvia on yhteensä yli 50 kpl. Julkaisun laajuus on 56 sivua, kirjakoko B5. Kestävä lankanidonta. Julkaisu on suunnattu erityisesti kaikille ammattilaisille, jotka toimivat energiapuun kaupassa, korjuussa ja käytössä metsä- ja energia-aloilla. Kirja tarjoaa ajankohtaista tietoa myös metsänomistajille ja kaikille energia-asioista kiinnostuneille. Hinta 25 €/kpl. Tue, 17 Aug 2010 13:57:00 GMT http://www.tapio.fi/julkaisu?id=17554806 Forestry Development Centre Tapio (Tapio) 2010-08-17T13:57:00Z submit-form http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp167.htm Tutkimuksessa selvitetään suomalaisten itsenäisten sahojen tuotannon teknistä tehokkuutta stokastisen tuotantorintama-analyysin avulla. Paneeliaineisto, joka kerättiin kyselytutkimuksella, koostuu yhdeksän itsenäisen sahan tuotanto- ja tuotannontekijätiedoista vuosilta 2000-2007. Tuotannon mittarina käytetään tuotetun sahatavaran kuutiomäärää vuodessa. Tuotantopanoksina ovat käytetty raakapuumäärä, henkilöstön määrä, ostettu sähkö ja tuotantokapasiteetti vuositasolla. Tulosten perusteella yli puolet sahoista toimi tuotantoteknisesti yli 80-prosenttisen tehokkaasti, mutta tehokkuudessa oli suuria yrityskohtaisia eroja. Tarkasteluajanjakson aikana 2000-2007 ei ole tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta tuotannon tehokkuudessa. Aineiston pienuuden vuoksi tehokkuuserojen syitä ei pystytty selvittämään. Tue, 17 Aug 2010 07:00:00 GMT http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp167.htm Finnish Forest Research Institute (Metla) 2010-08-17T07:00:00Z http://www.metla.fi/rss/rss20-julkaisut10.xml http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp166.htm Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mistä eri osatekijöistä kustannukset bioenergia-arvoketjuissa muodostuvat sekä syyt kustannuseroihin eri arvoketjujen välillä. Tutkimuksessa mallinnettiin CHP -laitoksen kustannusrakenne. CHP-laitoksen kustannusmalli yhdistettiin metsähakkeen hankinnan kustannusmalliin laitoksen polttoainekustannusten kautta. Energiantuotannon kustannusmalli ja metsähakkeen hankinnan kustannusmalli muodostavat yhdessä kokonaismallin tuotannolle, kuljetukselle ja käytölle. Laskenta suoritettiin Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusyksikössä kehitettyjen hakelaskureiden, kirjallisuuden ja asiantuntijahaastatteluiden avulla. Kustannustekijöiden muutosten vaikutusta kokonaiskustannuksiin ja kannattavuuteen tarkasteltiin herkkyysanalyysillä. Herkkyysanalyysin perusteella polttohakkeen kaukokuljetusmatkalla, kosteuspitoisuudella ja kantohinnalla on eniten merkitystä käyttöpaikkakustannusten muodostuminseen ja tätä kautta CHP-laitoksen polttoainekustannuksiin. Bioenergian tuotannon kokonaiskustannusten ja kilpailukyvyn kannalta suurin merkitys oli kuitenkin poliittisilla tekijöillä kuten päästöoikeuden hinnalla tai Kemera-tuella. Alhaisimmat kustannukset ja paras tuotto tutkituista energiantuotantoketjuista saatiin, kun polttoaineeksi energiantuotantoon valitaan irtonaista latvusmassaa, joka kuljetetaan suoraan käyttöpaikalle haketettavaksi. Lähes yhtä hyvä tuotto saatiin myös välivarastolla haketetulla latvusmassalla tai kokopuulla. Fri, 13 Aug 2010 07:00:00 GMT http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp166.htm Finnish Forest Research Institute (Metla) 2010-08-13T07:00:00Z http://www.metla.fi/rss/rss20-julkaisut10.xml http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp162.htm Venäjän metsäsektorilla toteutettiin mittava reformi vuoden 2007 aikana. Lähes samanaikaisesti maassa otettiin käyttöön uusi metsälaki, asetus metsäsektorin prioriteetti-investointien tukemisesta sekä asetus raakapuun viennin lopettamiseen tähtäävästä vientitullien korotusohjelmasta. Näiden uudistusten myötä metsäsektorin vetureiksi pyrittiin muodostamaan sellun- ja paperinvalmistukseen erikoistuneita metsäteollisuuskeskittymiä, jotka kykenevät huolehtimaan uuden metsälain mukanaan tuomista metsätalouden velvoitteista, puunkorjuusta sekä mahdollisimman arvokkaiden lopputuotteiden valmistuksesta. Tutkimuksen aluksi luodaan katsaus massa- ja paperiteollisuuden kehitykseen Venäjällä suunnitelmatalouden ajan Neuvostoliitosta nykypäivään saakka. Samalla kuvataan sitä kehityskulkua, joka selittää Venäjän metsäsektorin nykyisen alennustilan. Tutkimuksessa analysoidaan Venäjällä 2000-luvulla laadittuja metsäpoliittisia ohjelmia maan metsäsektorin suunnan muuttamiseksi. Tarkasteltavana ovat Venäjän metsätalouden kehittämiskonsepti vuosille 2003-2010, Venäjän metsäteollisuuden kehittämisen pääsuuntaukset 2002-2015, Yhtenäinen Venäjä -puolueen metsäpoliittinen ohjelma ”Venäjän metsät” ja Venäjän metsäsektorin kehittämisstrategia 2020. Jokaisesta metsäpolitiikan ohjelmasta esitellään niiden keskeiset tavoitteet ja mahdolliset alueelliset painotukset. Metsäsektorin reformin tärkeimpinä toteutusvälineinä käytettiin kolmea suurta alussa mainittua lainsäädännöllistä uudistusta. Tutkimuksessa kuvataan näiden metsäpolitiikan keinojen keskeinen sisältö ja tärkeimmät vaikutukset metsäsektorin kehitykseen. Tutkimuksessa havaittiin, että vuodesta 2007 alkaen harjoitettu politiikka on suosinut suuria sellun- ja paperintuottajia ja heikentänyt merkittävästi puunkorjuuyritysten tilannetta. Uusi metsälaki on tuonut metsänvuokraajille lisää velvoitteita ilman valtion kompensaatiota. Suurten yritysten investointihankkeita on tuettu muun muassa mahdollistamalla talousmetsien vuokraaminen ilman huutokauppamenettelyä ja investointien takaisinmaksuajan jatkuvalla metsänkäyttömaksun puolittamisella. Puun vientitullien seurauksena vähentynyt puun vienti on johtanut puun hinnan alenemiseen Venäjän markkinoilla ja joidenkin puutavaralajien kysynnän romahtamiseen. Tästä kehityksestä ovat hyötyneet suuret puunjalostajat ja kärsineet puunkorjuuyritykset. Tutkimuksen lopussa tarkastellaan Venäjän metsäsektorin reformin tuloksia. Reformi ei ole lähtenyt suotuisasti liikkeelle vuosina 2008-2009, sillä kaikki keskeiset metsäsektorin tunnusluvut osoittavat metsätalouden ja metsäteollisuuden tilanteen heikentyneen edelleen vuodesta 2007. Prioriteetti-investointihankkeita oli hyväksytty virallisesti ainakin 72 vuoden 2009 loppuun mennessä. Vuoden 2010 alussa näyttää jo selvältä, että suurin osa näistä hankkeista ei toteudu suunnitelmien mukaan. Thu, 12 Aug 2010 07:00:00 GMT http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp162.htm Finnish Forest Research Institute (Metla) 2010-08-12T07:00:00Z http://www.metla.fi/rss/rss20-julkaisut10.xml http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp164.htm Laidunarviointeja on tehty Suomen poronhoitoalueella valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) koealoilla 1970-luvulta lähtien. Kymmenennen inventoinnin (VMI10 2005-2008) koealoilla tehtiin vain pieni koearviointi, mikä ei riitä porojen ravintokasvien määrien arvioimiseen. Inventoinnin koko maastonäytteestä on kuitenkin tälläkin kertaa voitu arvioida erilaisten laitumien pinta-alat. Tässä raportissa esitetään poronhoitoalueen etelä- ja keskiosista uusimmat talvilaitumia eli kangasmaita koskevat pinta-alaestimaatit. Raportissa esitetään ensimmäistä kertaa pinta-alatuloksia myös soilta, jotka ovat tärkeitä porojen kesälaitumia. Soilla on paikoin merkitystä myös talvilaitumena. Tulosten lisäksi raportissa on käsitelty niiden tilastollista tarkkuutta ja eräitä laidunarvioinnin kehittämiseen liittyviä seikkoja. Talvilaitumien pinta-alan uusi arvio tutkimusalueella on 4,65 milj. ha, mikä on lähes sama kuin edellisessä inventoinnissa. Tuoreet metsämaat ovat selvästi yleisin laiduntyyppi kankailla. Sen osuus on kasvanut jatkuvasti ollen nyt keskimäärin 56 %. Toinen jatkuva trendi talvilaitumien rakenteessa on ollut varttuneiden metsämaan metsien vähentyminen. Uusin arvio niiden osuudesta on nyt 36 % kankaista. Näyttää kuitenkin siltä, että niiden vähentyminen on jo pysähtynyt poronhoitoalueen eteläosassa. Soiden kokonaisalan arvio tutkimusalueella on 3,7 milj. ha. Myös suometsissä esiintyy luppoa, jota porot käyttävät ravinnoksi kevättalven vaikeissa lumioloissa. Potentiaalista luppolaidunta on soilla arviolta enintään noin 1,3 milj. ha. Todellinen luppolaidunala on paljon pienempi. Sen arvioimiseksi luppoisuus tulisi jatkossa arvioida myös suometsissä. Noin 20 % suoalasta kuuluu runsasravinteisiin soihin, joilla esiintyy eniten porojen kesäravinnoksi kelpaavia kasveja. Jokseenkin hyviä kesälaitumia esiintyy soilla suhteellisesti enemmän poronhoitoalueen keski- kuin eteläosassa. Poronhoidon operatiivinen yksikkö on paliskunta, joita tutkimusalueella on 44 kpl. Pinta-alatulokset esitetään kaikille paliskunnille, vaikka tulosten tarkkuus pienissä paliskunnissa on huono. Tuloksia käytettäessä tulisi ottaa huomioon niihin liittyvä epävarmuus. Sitä varten raportissa on esitetty joitakin talvilaitumien pinta-alaestimaattien suhteellisia keskivirheitä eri aluetasoilla. Raportissa on tarkasteltu myös eräitä kankaiden laidunluokkien rajaamisperusteita (kivisyys ja soistuneisuus). Tulosten valossa näyttää siltä, että ne ovat pääosin toimineet tarkoitetulla tavalla, mutta ilman suurta haittaa niistä voitaisiin luopuakin. Kaikki raportin tulokset on laskettu kertanäytteen kaavoilla, vaikka osa VMI10:n maastonäytteestä (noin 23 %) on mitattu myös edellisessä inventoinnissa. Sen vuoksi raportissa esitellään myös SPR-tekniikka (Sampling with Partial Replacement) ja käytetään sitä esimerkin vuoksi kangasmaiden osuuden ja sen keskivirheen arvioinnissa merkkipiireissä. Luotettavuus parani SPR-tekniikan ansiosta selvästi. Keskivirhe tuli sillä pienemmäksi kuin edellisessä inventoinnissa, vaikka maastonäyte on nyt 16 % pienempi. Wed, 07 Jul 2010 07:00:00 GMT http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp164.htm Finnish Forest Research Institute (Metla) 2010-07-07T07:00:00Z http://www.metla.fi/rss/rss20-julkaisut10.xml